Takaisin artikkeleihin

Me Naiset Sport

Syksy 2001

Teksti Pauliina Ronkainen

RENTOUTA NISKASI - LÖYDÄ OIKEA ASENTO

Totutusta asennosta lähtee yllättävän moni särky ja jomotus. Alexander-tekniikka opettaa, kuinka vaikkapa lattianlakaisu hoituu kivuttomammin kuin ennen. Laulaja Martti Syrjä löysi tekniikan avulla lauluäänensä.

Harvoin tulee ajatelleeksi, miten paljon niska määrää tekemisiämme. Yllättävän moni päänsärky tai selkäkipu johtuu vain lysähtäneestä ryhdistä ja niskasta, jolloin lihakset kiristyvät äärimmilleen. Auttava käsi voi löytyä Alexander-tekniikasta.

- Pään, niskan ja selän suhde on tärkein asia Alexander-tekniikassa. Kun ne ovat optimaalisessa suhteesa toisiinsa, on toiminta kevyttä ja vaivatonta, sanoo Auli Hohenthal.

Hohenthal, Alexander-tekniikan opettaja, tietää omasta kokemuksesta, mistä puhuu. Teini-iän krooninen päänsärky ja selkäkivut noidannuolineen katosivat, kun hän alkoi opiskella Alexander-tekniikkaa.

- Purskahdin melkein itkuun, kun tajusin, miten helposti särkyni lieventyivät. Aiemmin en ollut kiinnittänyt huomiota jäykkyyteeni. Ennen jouduin puskemaan itseni ylös tuolista naama irvessä. Ajattelin, että olen vain niin kömpelö.

Hohenthal sanoo, että aluksi oli vaikea hyväksyä, että asiat, kuten tuolilta nousemisen voi tehdä niin vähällä vaivalla. Alexander-tekniikan ideana onkin se, että ihminen tavallaan palaa takaisin lapsen asentoon, tapaan toimia, jolloin ei ollut vielä pinttyneitä toimintatapoja ja asentoja.

Särkyinen elämä on Hohenthalilla taakse jäänyttä elämää.

- Äänenikin muuttui matalammaksi opettajakoulutuksen aikana, kun asentoni muuttui. Olen vasenkätinen ja opettelin kirjoittamaan niin, ettei ranne jäykisty. Nyt käsialani on aivan erilainen kuin kuin ennen, Hohenthal kuvailee muutoksia. Hän on päässyt eroon myös pahimmasta heinänuhasta. Pillereitä hän napsii - tottumuksesta - mutta aiempaa huomattavasti vähemmän.

Luonnollinen liike

Mikä on tämä ihmeitä tekevä tekniikka?

Kaiken ideana on palauttaa kehon luonnollinen koordinaatio. Kun ikää tulee lisää, ihminen omaksuu huomaamattaan haitallisia liikeratoja ja asentoja työssä, opiskelussa ja harrastuksissa. Vuosien mittaan niistä voi seurata vakaviakin oireita ja särkytiloja, joiden alkuperää ei enää osata päätellä. Tekniikan avulla opetetaan luonnollinen, kehoa vähiten rasittava tapa liikkua. Se laukaisee jännitystiloja, jolloin keho alkaa toipua pikku hiljaa. Tavoitteena on, että ihminen itse tiedostaa liikeratansa ja pystyy korjaamaan ne luonteviksi ja rennoiksi. Esimerkiksi tietokoneen ääressä työkseen istuva voi saada kipeytyneet hartiansa kuntoon Alexander-tekniikan avulla. Uuden tuolin ostaminen työpaikalle ei välttämättä ratkaise ongelmaa, vaan asennon muuttuminen.

Apua voi saada niinkin arkiseen puuhaan kuin siivoukseen. Jos imurin vartta tai moppia rutistaa niin, että siivouksen jälkeen yläselkä on jumissa ja niska jäykkänä, voi tekniikka opastaa kivuttomampaan tapaan tehdä sama työ.

Hohenthalin mukaan esimerkiksi laulaja Stingin olemuksesta huomaa heti, että mies on opiskellut Alexander-tekniikkaa. Asento on rento, selkä ja niska suorina, pää kevyesti niskan jatkeena. Laulajat ja näyttelijät ovatkin tekniikan tavallisimpia opiskelijoita. Lauluääni ja puhe kulkevat, kun niska, pää ja selkä ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Jos laulaja pelkää esiintyä, hän jännittää usein niskaansa. Alexander-tekniikalla tästä tavasta pyritään eroon.

Tilava niska kirjapinon päällä

En ole näyttelijä enkä laulaja, mutta uteliaisuudesta päätän kokeilla Alexander-tekniikkaa. En kärsi myöskään päänsärystä tai selkäkivuista, mutta saatan imuroida väärässä asennossa ja näpytellä tietokonetta niin, että tulevaisuudessa olen sänkypotilas.

- Alexander-tekniikassa on suurin kokemus se, että tuntee tekevänsä väärin, kun poikkeaa totutusta, Hohenthal selittää ja asettelee minut pöydälle, joka on samanlainen kuin gynekologien huoneessa. Vain jalkatuet puuttuvat.

Hengitän syvään ja antaudun semi-supine-asentoon. Hohenthal pinoaa pääni alle kirjoja, joiden tarkoitus on estää minua viemästä päätäni totutulla tavalla taakse. Kirjapinon kanssa niskani ja selkäni pääsevät rentoutumaan.

Jalat ovat koukussa, hieman erillään toisistaan. Kädet kevyesti rintakehän alapuolella koskematta toisiaan. Vaikeinta on antaa raajojen olla aivan löysinä, kun Hohenthal nostelee niitä. Heti tekee mieli auttaa, jolloin jännitän lihaksiani.

Vatsani kurahtaa. Opettaja sanoo sen olevan hyvä merkki. Itse tulkitsin äänet normaaliksi nälänhuudoksi, mutta voihan ollakin, että jotkut lihakseni rentoutuivat makuuasennossa.

Hohenthal koskettelee niskaani ja päätäni. Makaan paikallani parikymmentä minuuttia ja yritän nousta ylös siirtyäkseni seuraavaan harjoitukseen. Hohenthal kiiruhtaa luokseni ja sanoo, ettei semi-supine-asennosta noin vain nousta ylös. Hieronta jatkuu ja yhtäkkiä Hohenthal riuhtaisee minut seisomaan niskaani tukien.

Olen lepotilassa, mutta niska tuntuu omituisen raskaalta. Hohenthal ohjaa minut tuolin luo ja muistuttaa koko ajan siitä, että niskan on oltava rento. Ajattelenkin heti, että pään on roikuttava veltosti. Tähän opettaja korjaa, että käsitys rennosta on vääristynyt.

- Niskan on oltava tilava, vapaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pää ja katse ovat suoraan eteenpäin.

Tuoliharjoituksessa seison tuolin edessä, opettaja takana. Tarkoitus on istuutua yläkroppaa jännittämättä. Hohenthal ottaa minusta kiinni ja istuttaa tuoliin yllättäen. Totta - ensimmäisenä kangistan niskaani, kun alan laskeutua. Tämän opettaja huomaa heti, ja harjoitus toistetaan uudelleen ja uudelleen.

Hohenthal kertoo, että niskan jäykistäminen on normaali pelästymisrefleksi. Kun esimerkiksi ylitämme tietä, saatamme painaa niskan alas eli suojaudumme. Rintakehä on kehon paljain ja arin paikka, joten menemme automaattisesti lysyyn uhkaavassa tilanteessa.

Sata vuotta vanha menetelmä

Alexander-tekniikka on lähtöisin Tasmaniasta, jossa sen loi näyttelijä F. M. Alexander noin sata vuotta sitten. Mies kärsi esitysten yhteydessä ääniongelmista. Koska lääkärit eivät pystyneet häntä auttamaan, otti näyttelijä kolme peiliä avukseen.

Alexander huomasi, että lausuessaan hän jäykisti niskaansa, vei päänsä taakse ja alas. Lisäksi hän painoi itseään kasaan ja hengitti eri tavoin kuin normaalisti. Tätä hän ei vain huomannut näytellessään. Kymmenen vuotta kestänyt itsetutkimus johti miehen nimeä kantavan tekniikan syntyyn. Alexander-tekniikan opettajien kattojärjestö STAT sijaitsee Lontoossa, joka valvoo opettajien tasoa ja uusien opettajien koulutusta.

----------------------------------------------------------------------------------------

LAULUÄÄNI MUUTTUI TÄYSIN

Eppu Normaali -yhtyeen laulaja Martti Syrjä tuntee uudistuneensa lähes täysin Aelxander-tekniikan avulla. Takana ovat jatkuvat niska- ja hartiakivut, päänsärky, huono ryhti ja käheä ääni.

Hän itse kuvaileekin, että ennen - kun Eppu Normaalilla meni lujaa - "kehonkäyttö oli päin persettä".

- Elin rock-tähden elämää. Elämäntavat olivat epäsäännölliset, koko touhu hieman älytöntä. Pikku hiljaa aloin huolestua kehoni ja ääneni kunnosta, Syrjä kertoo.

Hän halusi uutta sisältöä elämään, muutosta. Vastauksen antoi Alexander-tekniikka reilut kymmenen vuotta sitten. Syrjä matkusti Tanskaan opiskelemaan alaa kolmeksi vuodeksi. Siellä hän innostui tekniikasta niin, että vuonna 1992 alkoivat omat opetustunnit.

Innostus Alexander-tekniikkaan lähti kiinnostuksesta luonnontieteisiin. Syrjä sanoo, että hän on aina halunnut perehtyä ihmisen fysiologiaan, siihen, miten keho toimii. - Halusin kauheasti tietoa. Se oli oikeastaan aika kovakin juttu perehtyä omaan itseensä.

Syrjän puheesta kuulee, että hän on viettänyt aikaa kirjojen parissa. Hän heittelee sanojen väliin lääketeteellisiä termejä, joista monen on kuullut vain sairaalasarjoissa.

Rankka elämäntyyli jätti jäljet koko kroppaan. Syrjä toteaa, ettei takavuosina laulettu pystyasennosta, vaan reilusti etukumarassa. Tällöin kipeytyivät kurkunpäänlihakset, niskalihakset ja äänihuulet. Nieluun kertyi liikaa limaa, joka häiritsi laulamista. Hartiat tulehtuivat niin, että jos joku kosketti hartioita, edes yritti, hyppäsi mies kauhusta ilmaan.

- Meni vuosia ennen kuin muutokset näkyivät ja tuntuivat, mutta nyt esimerkiksi ääneni on aivan toinen. Siihen on tullut lisää sävyjä, koska laulan niska rentona. Äänenmuutoksen huomaa selvästi, kun kuuntelee levyjä. Myös rinta- ja vatsalihakseni ovat alkaneet kasvaa lisää pituutta. Kumarassa ne tottuivatkin aivan vääriin mittoihin. Hartioitanikin saa nyt kunnolla möyhiä, eikä missään tunnu.

Hurahtanut kaveri

Syrjä sanoo, että aluksi muut bändin jäsenet luulivat hänen hurahtaneen johonkin huuhaa-juttuun.

- Olivat aika kauhuissaan. Mutta kun kerroin tekniikasta enemmän, he hyväksyivät jutun täysin.

Alexander-tekniikan myötä esiintyminen on helpottunut. Laulaminen on paljon selkeämpää ja vähemmän mystistä, kuten Syrjä sen ilmaisee.

Hän painottaa, ettei tekniikassa ole kyse uskomisesta vaan tieteestä. - Tekniikassa otetaan selvää kehon alitajuisesta toiminnasta.

Syrjä ei halua tuomita erilaisia terapioita, mutta hänen mielestään olisi järkevämpi tarttua itse ongelman aiheuttajaan kuin lykätä sitä muutaman tunnin terapiaistunnoilla.

Alexander-tekniikka on hidas tapa muuttua, mutta jos haluaa, onnistuu varmasti. - Minulla kesti kymmenen vuotta, ei sen enempää, Syrjä heittää ironisesti.

- Mutta mitä hitaammin muutos tulee, sitä pitempiaikaisempi se on, hän jatkaa.

Esiintyminen jännittää vieläkin

Vaikka Martti Syrjä on vetänyt läpi lukuisat keikat, pelkää hän yhä lavalle menoa. Jännittäminen on kuitenkin tervettä, luonnollista jännittämistä, jota tarvitaan aina esiintyessä. Ennen oli toisin.

- Olen aina ollut jännittäjätyyppiä. Ura alkoi laulamalla selkä yleisöön päin. Joskus lavalle mentiin apinan raivolla ja silmät ummessa. Se oli aikamoista helvettiä, hän kuvailee.

Syrjä opetti muutamien vuosien ajan Teatterikorkeakoulun oppilaille Alexander-tekniikkaa. Nykyään hän antaa tunteja tarvittaessa, mutta eniten hän toivoo saavansa itse koulutusta lisää.

- Opetuspuuhat alkoivat tympiä, maistua puulta. Vaikka opetettavat olivat tarkoin valittua laatuporukkaa, ei samoja juttuja jaksa toistaa vuodesta toiseen. Haluaisin käydä perusasiat läpi uudestaan, koska niissä on varmasti hiomisen varaa.

Syrjä sanoo, että ihmisten useimmat niska- ja päänsäryt johtuvat siitä, että he suorittavat liikaa. Toiminta on pakollista, minkä vuoksi koko keho jännittyy, erityisesti niskalihakset. Niistä näkyy kaikki stressi.

- Ihmisillä on kauhea kiire jonnekin. He unohtavat oman kroppansa, koska heillä ei ole lainkaan malttia pysähtyä. Kun niska on pehmeä, on koko olo hallinnassa ja näin itseluottamus korkealla.

Takaisin artikkeleihin